Tucin-

Nimi: Ena, perheessään Enehra (lahkoa; outo naama)
Ikä: n. 6kk
Laji: koirasusi, n.70% sutta
Skp: naaras
Lauma: Afuel (liittyy myöhemmin, alfan sukua)
Lahko: Syntyperäinen lahkolainen

Profiilikuvat:

Ena on pääpiirteissään lähes hontelon näköinen narttu, mutta omaa silti sitkeyttä ja susimaista kestävyyttä. Varsinaisia susien erityismerkkejä sillä ei rungon sopusuhtaisuutta, turkin rakennetta ja säkämittaansa lukuunottamatta olekaan; korvat ovat pitkät ja kapeat ja sisäpuoli hohtaa hennon karvan läpi vaaleanpunertavana, silmät ovat erittäin isot ja lähinnä pyöreät, häntä on aivan liioitellun pitkä ja tuuhea. Jaloillekin on siunaantunut mittaa ja niiden ansiosta narttu on suht korkea - 70 sentin tuntumassa.
Väritykseltään Ena on pääasiallisesti valkoinen, vain kaula ja pää ovat tummemmat. Myös sen jalat ovat hennon vihertävänharmaat nartun epätavallisen luonnonläheisestä elämäntyylistä johtuen; väri on pelkkää pinttynyttä likaa - sen alla jalatkin siis ovat yhtä valkoiset kuin muu runko. Käpälien kynnet ovat Afuelin lumimaastossa ja Befalasin sammalpohjalla eläessä päässeet kasvamaan pitkiksi ja tylsiksi, Ena ei edes tykkää kulkea maapohjalla, joka kuluttaisi ja terottaisi kynsiä.
Kauluskarva on tiheää ja erittäin tummaa harmaata, mustaksikin luettavissa. Samaa sävyä on myös silmänympärykset ja naamaa peittävät pienehköt täplät. Suuret silmät ovat vaaleansiniset, valosta riippuen taivaansinisestä aina turkoosiin vivahtavat. Kirsu on normaalista poikkeavasti pystysuunnassa littana ja sivulle terävöityvä, vähän kuten kissaeläimillä. Pullottavasilmäisestä pistenaamaisesta koirasudesta tulikin pentuna isänsä 'nimeämänä' Enehra - outo naama. Nimitys johtui niin naamasta kuin sen käyttäjästäkin, Ena oli pentuna lähinnä hapannaamainen irvistelijä. Kasvaessaan sen naamataulu ainakin muodoltaan muuttui sievemmäksi ja sirommaksi, mutta yhtä kaikki melko poikkeavaksi kuvioiltaan, kirsultaan ja korviltaan. Kauneus Enan kohdalla onkin yleensä puhtaasti katsojan mieltymysten varassa.

"---"

(Hahmon luonneteksti kuvaa pitkälti sen pentuluonnetta, aikaa Enehra-nimensä alla ja tulee kehittymään aikuisikään mennessä huomattavasti)
Enehra on ujo pentu, mutta varovaisuudestaan huolimatta utelias ja touhukas. Se vapisee jännittyneenä lajitovereita nähdessään ja suurella todennäköisyydellä luikkii piiloon ja jää huomaamattomana vakoilemaan. Sosiaalisiin kontakteihin joutuminen onkin yleensä kiinni siitä että jokin pennun piiloutumistaktiikassa pettää ja vieras löytää sen. Enehra on huomattavan hyvä lymyilijä, se rypee päivät pitkät liejuisissa ojissa, lätäköissä, hätätapauksessa suollakin ja häivyttää samalla jälkensä ja hajunsa. Nukkuessaankin se on mieluiten kuralammikossa tai vesistöjen rantakaislikoissa.

Tultuaan löydetyksi Enehra ei enää juokse pakoon vaan jämähtää paikalleen. Se saattaa vaikuttaa hidasälyiseltä ontuvan sanavalikoimansa vuoksi - nartun kasvattaja ei opettanut pennuilleen kummempia puhelahjoja. Lahkoksi narttu ääntää ihan kauniisti ja voi silloin höpistä vilkkaammin, mutta Herra muutoin ei kiinnosta Enehraa hirveästi. Tyhmä se ei silti pohjimmiltaan ole, vaan oppii nopeasti vauhtiin päästyään. Eikä puhetaidotkaan ole kielten osaamattomuudesta kiinni, sosiaaliset taidot vain itsessään ovat hiomattomat.

Yksinään ollessaan Ena muistelee ja testailee muilta kuulemiaan oppeja ja kokeilee myös itse kaikenlaista. Narttu kokeilee erilaisia kasvia ja sieniä maistelemalla niiden makuja ja sylkemällä myrkylliseltä vaikuttavat pois ja testailemalla paremmanmakuisia pidempään. Vaeltelemisesta se myös tykkää, mutta karttelee vilkkaampia seutuja - Ederan kaltaisia alueita siis.

Ravintonaan Ena käyttää huomattavan paljon kasveja ja juuria, mutta pääosana toki pieniä eläimiä. Se tykkää jyrsijöistä ja kaloista erityisesti, niiden saalistamisessa on sopivaa pikku tekemistä. Isompien eläinten saalistaminen kiinnostaa pentua myös, mutta se ei ole vielä tarpeeksi vahva ja taitava niiden kanssa, fyysisesti tai henkisestikään.

Enalla ei ole kauheasti tajua yleisistä arvoista tai normeista, mutta se häpeilee silti perhettään - ei lätättöelämisen ja piilottelun, vaan tunteettomuuden ja vähäpuheisuuden vuoksi. Narttu on itsekseen vakoillut etteivät muut koiraeläinperheet elä lainkaan samanlaista vaisua ja etäistä elämää kuin he ja katsoessaan omia perheenjäseniään pentu tuntee ikävää kaiherrusta. Sitä harmittaa ettei kukaan tunnu välittävän siitä ja yön pimeinä hetkinä pentu muistelee äitinsä sokeita, punaisia silmiä. Paljoa muuta muistikuvaa sillä ei äidistään olekaan, mutta se silti ajattelee aina äidin rakastaneen heitä aidosti. Ainakin aidommin kuin Näkki koskaan.

Enan vanhemmat ovat Phoenix ja Näkki, sisarukset. Mitään 'sisarusrakkautta' kummempaa suhdetta kaksikolla ei ollut, kumpikaan ei ollut järjen tai sosiaalisten taitojenkaan osaajia ja molemmat elivät hyvin eristäytynyttä elämää. Sokea Phoenix synnytti ison pentueen, mutta kuoli pentujen ollessa vielä pieniä. Näkki ei ollut varsinaisesti ollut mukana perheen elämässä, mutta sattui saapumaan sopivasti ottamaan pesueen vuorostaan itselleen.
Näkki ei silti joustanut omasta erityisestä elämäntyylistään pentujen vuoksi ja osa natiaisista hukkui seuratessaan vihertäväksi värjäytynyttä isäänsä likaisiin ojiin ja lammikoihin. Myöskään nimiin uros ei panostanut kummemmin - kunhan nimitti kutakin pentua sellaisella kuvaavalla määritteellä, jolla erotti kyseisen pennun muista. Näkki ei myöskään pidätellyt pentujaan lähtemästä.

Enehra silti ymmärsi yksinelon vaarat oltuaan pari kertaa lähellä joutua pöllönruuaksi. Samalla se kiintyi isänsä osoittamaan elämäntyyliin, oppi taitavaksi vesistöihinpiiloutujaksi ja piiloutujaksi ylipäätään. Opittuaan saalistamaan kaloja ja muita pieniä eläimiä Enehra ei tarvinnut enää Näkin seuraa vaan alkoi harhailla enemmän omilla teillään.

Itsekseen kulkiessaan pentu harhaili Befalasin seutujen suolle. Suurikokoinen uros onnistui yllättämään Enehran piilotteluyrityksestä huolimatta. Uroksen nimeä tai mitään muita taustojakaan pentu ei saanut tietää ja änkytti Kirosiivelle omankin nimensä 'Enehran' sijaan pelkkänä Enana. Kirosiipi tiesi Befalasin olevan kovaa vauhtia lahkoistumassa olevaa porukkaa ja halusi viedä sekavan orpopennun turvaan lahkolaisten kynsistä. Uros lähti kuskaamaan pikku salalahkolaista Afuelin maille uskoen siellä olevan Enalle sopiva suoja. Vanha collienarttu Lessu huolehti jatkokuljetuksen Afuelin rajoilta syvemmälle lumiseen maahan.

Vanhemmat: äiti Phoenix, isä Näkki (huom. sisaret)
Sisarukset: Ajattara/Keelestera, Ill-Ill, Khírenzhet/Kreyoser, Nimro/Nayrem
Serkut: Hysmi, Uhmi
Kasvattajaperhe: Fealicy (isoisoisoäiti), Jiekna, Jäkälä, Tähkä (isoäidin serkkuja), Pihka