Tucin-

Nimi: Fealicy (kutsuen; Feta)
Ikä: 10
Laji: koira, japaninpystykorva
Skp: narttu
Lauma: Afuel
Asema: alfa
Lahko: Ei kuulu, ristiriitainen suhtautuminen

Profiilikuvat:

Fealicy on pieni, minikokoinen japsiksikin. Sillä on vitivalkoinen ja soma, pitkä pörhöturkki, joka kerää milloin mitäkin roskaa ja takkua. Jollain konstilla narttu kuitenkin malttaa aina turkkinsa selvittää kohtalaiseen kuntoon, vaikka täysin takuttomana se ei kykene etenkään nykyisessä veteraaniturkissaan elämään. Rodunmukaisesti sillä on pienet pystyt ja valppaat korvat. Tuuhea häntä on yleensä kippuralla selän päällä. Vasemman etujalan puolivälissä on vanha ja haalistunut arpi, Misery Mustan nimikirjoitus. Feta ei ole millään muotoa massava otus, vaan turkkinsa alla piilee varsin laiha ja luinen koira. Naama on huomattavan ilmeikäs koristettuna pienellä terävällä kuonolla. Kookkaat silmät ovat kirkkaansiniset. Tyypillinen japaninpystykorva siis, lukuunottamatta kokoaan ja silmiensä väriä.

"Fealicy ei ehkä heti ensimmäisenä olisi odottanut kysymystä jostain satunnaisesta tyypistä, vaikka sattuikin Flenjen nimen hyvin tuntemaan. Yleensä kysyttiin... Miseryä, joo. Siksi valkoisen pikkupiskin ilme näytti ensiksi epäluuloisen hämmästyneeltä, suorastaan siltä että vastaus tulisi satavarmana olemaan negatiivisen suuntaan. Sitten nopeasti ilme murtui ja koira näytti närkästyneeltä.
"Nääh mitä siitä tylsimyksestä? On niitä kivempiakin pennunpennunpentuja! Kuten Kvaakku ja Ananas... Anansa...Anasi! Mutta mitä jos kertosin Misery Mustasta, se oli hieno tyyppi se!" japaninpystykorva selitteli. "

Fealicy on melkoinen ikiliikkuja, aina vauhdissa. Yhdeksän vuoden jälkeenkin se hyppii ympäriinsä niityillä suupielet korvissa ja häntä vispaten huimaa kierrosvauhtia. Narttu voi vaikuttaa vallan typerältä ensivaikutelmana, mutta yllättävän hyvin idiootiksi se on maailmassa selvinnyt. Feta luottaa kaikilla vastaantulevilla olevan uskomatonta sietämiskykyä ja ystävällisyyttä sitä kohtaan. Se ei arkaile kysymyksissään eikä häiriköinnissään vaan puhua papattaa minkä kerkeää ja tunkee vallan vaivatta vieraidenkin jalkoja tarvittaessa halailemaan. Fealicy olettaa toki, että kaikki pitävät siitä ja haluavat olla sen kanssa. Hyvinhän useat ovatkin viihtyneet japsin seurassa, onhan se sinänsä erinomainen viihdyttäjä ja laittaa vipinää tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hymyilemään neidin saa olemattomasta eikä sen kiintymystä ole vaikea itselleen nyhtää. Se, muistaako Fealicy kaikkia moniakymmeniä ystäviään enää seuraavilla tapaamisilla niin tarkasti, onkin sitten jo oma juttunsa.

Luonnollisesti tällainen persoona kerää myös vihamiehiä itselleen, vaikkei se itse heitä pitäisikään sellaisina. Toiset eivät voi sietää tunkeilevaa hännänvispaajaa ja Fealicy on kokenut tappouhkauksiakin moneen otteeseen. Aina on ovelasti pikkukoiran onnistunut livistää tilanteesta eikä se oikeastaan osaa edes ajatella kuoleman mahdollisuuden olemassaoloa. Kuolema on toki Fealicyn elämää koskettanut eri tavoin; sodassa ja oman pojan kuolleen ruumiin äärellä. Sen ajattelu asiasta on siltikin varsin olemattomalla tasolla. Kaiketi narttu uskoo kuoleman jälkeen olevan tiedossa lisää samanlaista vinhaa elämää, joten ei siitä tarvitse murehtia.
Tappeleminen taas on Fetasta väärin ja kamalaa. Kauhulla se muistelee Afuelin sotaa. Siltikin, kun koiraa on tarpeeksi ärsyttänyt, se tunnontuskitta käy pikku hampaillaan kiinni kohteeseen. Mitään taistelutaitoja ei sintiltä löydy eikä voimiakaan sen vertaa. Jo saalistus käy sille monesti kinkkiseksi ja vallan mieluusti narttu jaksaa ottaa toisten ruoka-avut vastaan.

Afuelin alfana on Fealicylla ollut vankka kannatuksensa. Melanyn vallankaappaus ei paljoa nartun meininkiä muuttanut, pikemminkin vahvisti jäljelle jääneiden Fealicylle uskollisten laumalaisten yhteishenkeä. Henkilökohtaisesti ei Fetalla kuitenkaan ole mitään lahkolaisia vastaan. Päinvastoin, se oli varmastikin Misery Mustan suurin fanittaja saarella uroksen elinaikana. Palvonnan kohteen kuoleminen on saanut nartun entistä ahkerammin muistuttamaan kansaa siitä, että sillä on itsensä Miseryn nimikirjoitus koivessaan. Ja koska Misery oli omistanut elämänsä Lahkolle, ei se Fetasta niin paha juttu voi olla. Silti se haluaa pitää nykyään Lahkon mahdollisimman erillään Afuelista, sillä tiedostaa niiden yhteensopimattomuuden. Muutoinkin Fealicyn levittäytyneestä jälkikasvusta saarella suuri osa on lahkolaisia ja Fealicy vallan rakastaa heitä kaikkia. Harmi kyllä kaikki sukulaiset eivät ole japsia hyväksyneet.

Fealicy syntyi jossain päin ihmisten maailmaa kenneliin, vaikkakaan ei aivan rotumääritelmäunelmana. Olisihan sille toki ottajia löytynyt ties millä mitalla, kun kyseessä oli kelpo seurakoirarotu. Sattuman kautta pentu kuitenkin karkasi ja ihastutti sitten energisellä luonteellaan kujakoiria, jotka hetkessä ärsyyntyivät valkoiseen kiusankappaleeseen ja käskivät painua jonnekin saarelle keskelle suurta valtamerta.

Fealicy totteli innokkaasti ja kaiken vaivan tuloksena löysi Andriaanaan. Se ryhtyi Afuelin alfaksi, hyvän toverin narttu löysi ainoasta silloisesta laumalaisestaan Piklosta ja alkoi sitten törmäillä vähän muihinkin. Feta sai niinä vuosinaan myös 'sekopäisen nartun' maineen Andriaanassa. Miserystä se löysi itselleen suuren idolin, jolta sai sitten nimmarinkin. Oltuaan saarella jo jonkun aikaa Fealicy tapasi Kheiron-nimisen uroksen, jonka kanssa tapaaminen meni siihen, että uros raiskasi nartun, jota oli alkuun viillellyt veitsellään. Feta synnytti myöhemmin kylän laidalla kuusi pentua ja alkoi kasvattaa niitä aluksi hieman sekavatunteisesti kenties, mutta omalla riehakkaalla luonteellaan.

Parisen vuotta myöhemmin se tapasi Melanyn Afuelin joella ja repäisi mustavalkoiselta luppakorvalta huivit kaulan ympäriltä. Melany ei kovinkaan ilahtunut vaan paiskasi Fealicyn jokeen, josta Piklo neidin noukki. Melany sitten kaksikon kuullen julisti itsensä Afuelin alfaksi. Sen jälkeen Afuelin kanssa tuli puuhailtua entistä tiiviimmin kun Fealicy ystävineen yritti miettiä keinoja vallan palauttamiseksi. Oli jos jonkinnäköisiä kokoontumisia ja itkua ja valitustakin kuului, vaikka samalla Fealicy myös jaksoi vetää omana itsenäänkin elämäänsä.
Lopulta syttyi sota, Melany löysi taakseen tukijoukot lahkolaisista ja Feta Piklon kanssa kokosi afuelilaiset tukijansa yhteen. Afuelin tasangolla moni kuoli ja Fealicy sai nähdä ystäviensä tappelevan ja yritti itsekin puolustaa Pikloa kaikin voimin. Sotaratsu Piklo kaatui kuitenkin lumihankeen ja Fealicy karautti sokealla Babylonilla Melanyn luokse ja Babylonin onnistui kukistaa Melany. Melanyn kuoleman huomannut Misery huusi lahkolaiset pois. Afuel oli voittanut, mutta ei helpolla. Sitä sotaa ei Fealicykaan tulisi unohtamaan.

Sodan jälkeen alkoi asiat hiljalleen palata uomiinsa. Piklolla kesti pitkä aika parantua kahakan jäljiltä, mutta uros oli osaavissa käsissä Luciferin ja Yadanethin viettäessä monet viikot Afuelin luolilla auttamassa haavoittunutta koiraa.
Piklon ja Yadanethin tutustuminen johti hiljalleen aina seurustelusuhteeseen saakka. Fealicy tunsi asiasta pienoista kateutta, vaikka osasi kyllä taistella huomiota takaisin itselleen ja piti Yadanethistakin. Japsinarttu kuitenkin antoi jokseenkin perikseen tajutessaan ystävänsä todella viihtyvän nyt keijukaisen seurassa ja kulki pitkät ajat yksikseen tehden tuttavuutta muuhun laumaansa.

Pennut: (i:Kheiron) Fereqhi, Fherony, Yecha, Yastspy, Jacta, Haw
Läheisimmät ystävät: Piklo, ~~Rozie, Arthur, Yadaneth, Lucifer~~
Inhoaa: ~~Tartaros,~~ Ister