Tucin-

Nimi: Karmiini
Ikä: 2
Laji: koirasusi
Skp: narttu
Lauma: Carmis
Lahko: syntyperäinen lahkolainen

Keskimittainen, hento koirasusi. Turkki on paljolti pitkähköä ja pörheää ja etenkin tassut rehottavat. Häntäkin tuuhea ja kiertynyt selän päälle. Naaraalla on harjas, punainen ja luonnonkiharainen. Päälaella harjaksessa kolme helmeä. Mustissa korvissa on molemmissa kultarenkaat, joista oikeassa sulka. Kaulassa on musta helminauha pinkillä sulalla ja punainen helminauha. Naama ja leuanalus ovat valkoiset ja poskissa symmetrisesti musta kuviot. Kirsu on pinkki ja silmät keltaiset. Molemmissa olkapäissä mustat kuviot ja alempana jalkojen yläosissa kolmet raidat. Karmiinin pääväri on toffeenruskea ja vatsanalus ruskeaa. Punaista ovat selkä, jalat, takajaloissa kulkee vaalea ja tumma raita. Harjaksessa vasemmalla sivulla lila rusetti.

"Ai", puuhkakinttu totesi miettien tätä asiaa.
"Mahtoi olla järkytys isälle!" Karmiini lausahti vallan pirullinen virne naamallaan ja keltaiset silmiet tuikkien huvittuneina. Se muisti miten Ister oli jo tyttärensä tavatessaan saada sydärin ja kiroillut rumasti.
Narttu nuolaisi huuliaan ja katsahti ympärilleen.
"Oletko sinä siinä... Lahkossa?" se lausahti sitten vähän hiljempaa, kuin salaliittomaisesti. Pieni ahdistus ja sekavat mielipiteet kuulsivat punatukan äänestä. Se oli ihan eksyksissä oman lahkolaisuutensa kanssa.

Karmiini on iloinen ja avoin persoona. Se osaa nauttia elosta eikä kauaa jaksa mistään murehtia. Karmiini on jo syntyjään lahkolainen, mutta ei vastaa millään muotoa näistä liikkuvia stereotypioita. Nuori naaras on hyväntahtoinen ja lämminsydäminen hymysuu. Se ystävystyy vaivatta ja haluaa ajatella kaikista hyvää. Uhraaminen ei myöskään kuulu koirasuden rutiineihin, nartulla on töitä jo oman saaliinsa perässä vipeltämisessä. Herra tuntuu Karmiinista oikeastaan takiaiselta, jota ei saa irti. Narttu on samalla utelias lahkolaisten suhteen. Pelottavan jännittyneenä se yrittää löytää itsestään muutoksen merkkejä ja tutkailee muitakin tapaamiaan lahkolaisia verraten heitä kuulemiinsa kauhukuviin Herran palvelijoista. Karmiinista on kiintoisaa pohtia Herraan liittyviä asioita eikä se halua ajatella asioita täysin mustavalkoisesti. Karmiini ei vihaa Herraansa, vaan pikemminkin hakee tuohon jotain ymmärtäväistä kontaktia.

Karmiini ei pidä valehtelemisesta eikä valehtelijoista. Alfan ja upseerin kasvattina on narttu myös kovin laumahenkinen ja kasvatusta saanut. Liiemmin ei Karmiini kuitenkaan lesoile kasvattivanhemmistaan ja vielä harvemmin se haluaa mainita todellisia vanhempiaan. Redseligiä kohtaan Karmiini tuntee suurta ymmärtämättömyyttä ja halveksuntaa. Sitä kautta kohoaa myös syvä inho alkoholijuomia ja humalaisia kohtaan. Kartanoa kohtaan liittyy myös epäluuloja. Isäänsä Isteriin Karmiini suhtautuu avoimemmin ja kiinnostuneemmin. Melko tunnistettava uroksen jälkeläinen neiti on, jos osaa kaiken korumassan ja punaloisteen seasta kiinnittää huomionsa pään väritykseen ja olkakuvioihin. Muutoin ovat varsin eri planeetoilta. Karmiini on vanhempiinsa nähden hyvin pienikokoinen, mikä voidaan heittää suureksi osin alkoholistiäidin ja huonon pohjakasvatuksen syyksi.

Sotimista ja tappamista narttu kammoaa, sitä vastoin päinvastaiset asiat ovat sen mieleen. Karmiini pitää läheisyydentunteesta ja ihastumisesta ja kaikenlaisista hellyydenosoituksista. Se tykkää halailla ja istuskella painautuneena jonkun kylkeä vasten. Vastakkainen sukupuoli herättää paljon kiinnostusta ja samalla päänvaivaa. Karmiini kun tuppaa ihastumaan vähän jokaiseen vetävään jätkään ja sinisilmäisenä antaa sitten itseään vedätettävän narun päässä miten vain. Kaukana aikuisiän kypsästä ajattelusta ja maailman näkemisestä on Karmiini, kunnon pilvilinnoissa elävä teiniprinsessa.

Karmiini sai alkunsa Isterin ja Redseligin lyhyestä yhteisestä hetkestä, Redseligin törkeästi petturoidessa puolisolleen Kadmiumille, jonka vähän aikaa tapahtuman jälkeen tappoi. Vaaleanruskea narttu synnytti pentunsa, mutta oli tapahtumien myötä taas saanut viillettyä esiin omat synkimmät puolensa ja pieni pentu joutui kestämään äitiä, joka katsoi sitä paheksuen ja luimisteli koko maailmalle surren samalla tappamaansa puolisoaan ja koko elämäänsä. Redselig ei pennulleen tuputtanut lahkolaisuutta tai koskaan uhrannut tuon nähden, vaikkakin toisinaan ollessaan humalassa puhui lahkokieltä sitä ymmärtämättömälle pennulle. Niinhän siinä kävi, että kännipäissään Redselig viskaisi helmikorunsa ja pentunsa menemään. Karmiini lähti ja kylässä se törmäsi varsin mukavaan pariskuntaan, Graphiteen ja Fioreen. Näiden mukaan se sitten jumiutuikin ja kasvoi nätiksi neitokaiseksi.

Seuraavaksi hankkikin neiti kovaa vauhtia ystäviä ja vietti nättiä elämää. Törmäsipä sitten isäukkoonkin ja alkujärkytyksen jälkeen heillä sujui ihan kohtalaisen hyvin. Samoihin aikoihin alkoi Karmiinin lahkolaispuolikin sitten heräillä sen pään sisällä eloon, mutta eihän narttu ymmärtänyt tuosta hölkäsen pöläystä. Odora sitä kuitenkin hieman avusti oikealle suunnalle ja tajuamaan lahkolaisuutensa ja hivenen vastentahtoisesti otti Karmiini sitten asian vastaan, itkien siitä kasvattiäidilleen. Eipä kauaakaan Isterin näkemisestä löysi Karmiini ensi kertaa Afuelin alueella seikkaillessaan puoliveljensä sir Noreth Veritassun. He tulivat hyvin toimeen ja leikkivät riehakkaasti, kunnes Karmiini onnistui rikkomaan joen jään. Tapahtumasta selvittiin säikähdyksellä veljen ritarillisesti kiskoessa punatukan ylös jäistä.

Biologiset vanhemmat: Ister, Redselig
Kasvattivanhemmat: Graphite, Fiore
Veli: Cafrem