Utahyn, ensimmäisen susiklaanihahmoni kuoltua olin melko vastahakoinen ajattelemaan toista moisen ottamista. Kiitos Kuutamon ahkeran painostuksen näin kuitenkin pääsi käymään. Pidän Susiklaanin tunnusmerkeistä, sinisistä raidoista ja erivärisistä varpaista ja sen sellaisista, joten ulkonäkösuunnittelu lähti kevyesti liikkeelle. Aluksi oli tarkoituksena tehdä uros, mutta olen näköjään täysin toivoton tapaus miesten kanssa. Tuli sitten hieman maskuliininen naaras. Kokeilin minulle täysin uudenlaisia kuviointeja, jotka sai melkoisia kommentteja aluksi enkä kyllä itsekään oikein tykännyt niistä. Fleda taas oli hienoin vähään aikaan. Nyt olen jo sujut kuviointien kanssa ja pidän Azzan ulkonäöstä. Toivottavasti neiti saa onnekkaamman elämän kuin edeltäjänsä Utahy. Vartiokaartin johtajan toimihan olikin Azzalle luvattu lähestulkoon ennen syntymäänsäkin, vaikka oli se välillä kyllä evätty poiskin. Iloinen silti olen kun neiti pääsi toimittamaan alkuperäistäkin duuniansa.
Fealicy on vanhimpia Andriaana-hahmojani. En muista monesko, mutta veikkaisin kolmatta. Hahmon tekeminen lähti aluilleen todella kevyistä syistä, kunhan halusin kahmia eri laumojen edustajat itselleni. Afuel vaikutti kivalta laumalta. Aluksi Fealicy oli isokokoisempi ja sillä oli sininen koru kaulassa (itse asiassa ihan kuin Yadaneth pelkän kaulariipuksensa kanssa). Luonne myötäili melkoisesti ensimmäisen koiraeläinropeni, Deanarityn, Yada-hahmoani. Ja Afuelin kriteeriluonnetta, tietysti.Alfaksi Feta ajautui melko sattumalta mesekeskustelun kautta. Sen jälkeen alkoikin hahmo kokonaisuudessaan syventyä ja löytää itsensä. Fealicy on kestänyt hyvin vuosien käytön ja jaksaa vieläkin. Jälkeläismassa on ajanut sitä ikääntymään melkoista tahtia, mutta ei sekään enää häiritse kun on päässyt ikäkriisien yli. Ei Fetaa niin helposti nujerreta.
Huumori kaiketi oikeasti pidentää ikää, Fetalla ainakin. Sen elämä on muotoutunut pelaajansa läpänheitoista. Kheironin isäksi valitseminen, alfana oleminen, Miseryn fanittaminen ja monet muut hauskuudet. Unelmana olisi tässä vaiheessa tietty pitää mummo elämässä oman Andriaanaurani loppuun saakka. Saas nähdä.
Flenjeä suunnittelin pitkään ja hartaasti. Ulkonäkö ehti vaihtua moneen kertaan, nimi ja väritys olivat ainoat varmat asiat. Nimi tulee Nascostoland-roolipelin naalihahmoltani. Myöhemmin naali saikin vaihtaa nimekseen Fjente. Flenje oli vastaus kovaan lahkolaistarpeeseeni. Kisyeth oli kuolemassa ja halusin säilyttää itselläni otetta niin SuurSuvussa kuin vakavasti otettavissa lahkolaisissani, olenhan aina tykännyt Lahkosta. Ravenin ja Daseinin parittaminen oli melkoinen käänne ja tarjosi makoisia pelejä usean kappaletta. Flenje itsekin oli alusta saakka mukava pelattava ja tuntuu kehittyvän yhä vain kohti johain ihan muuta. Ulkonäköön voisin mainita saaneeni vahvan inspiraation vanhempien ulkonäköjen lisäksi lemmikkikanistani Adesta. Se kun on musta, jolla toinen etujalka on kokonaan valkoinen.
Eihän sille voi mitään kun on SuurSuvun makuun päässyt, eh. Hysmin luomisen taustalla on kyllä eräitä kovia juonenkäänteitä, joita en vielä voi spoilata, mutta jotka olisivat olennaisia tätä tekstiä varten. Nimen tarina on varsin yksinkertainen, näin unta jossa loin Hysmiä ja annoin sille kyseisen nimen. Seuraavana päivänä sitten maistelin nimeä ja yritin googlailla ettei vain olisi ollut joku hämäräperäinen aivoihin takertunut jonkun muun käyttämä nimi. Siltä se ei kuitenkaan vaikuttanut joten annoin olla.
Ulkonäkö taas vaihtui niin tuhannen kertaan että huhhuh. Myös äitihahmo oli alunperin toinen joten vaihteluja oli kerrakseen. Mustat silmät olin alunperin suunnitellut Madon pennulle, jonka olin peruuttanut osittain Hysmi-idean takia. Silmät sitten siirsin Hysmille ja oikeastaan parempi näin, Hysmiä lähempänä taitaa suvussa olla noita ihmesilmäisiä/mustasilmäisiä otuksia kuin mitä olisi Madolla ollut.
Ileyan toin saarelle keksittyäni sille elämän Koethin rinnalta. Itse hahmo oli melkein kokonaan suunniteltuna ollut puolisen vuotta ennen sitä, mutta vailla suurempaa käyttötarkoitusta. Ileya oli alunperin Yelenhan tytär Celjene, joka oli vaihtanut nimensä. Suunnitelmat vaihtuivat kun Koeth-juonittelut tulivat messiin. Narttu sai vaihtaa itsensä Yelenhan isosiskoksi, kun tyttärenä olisi tullut ikäongelmat vastaan. Ideahan oli parisuhdeidean alusta saakka, että Ileya tulisi vielä lisääntymään. Koethkin oli jo raavas mies iältään, niin mikäs siinä. Salukia ennen yritin sotkea rotuna erilaisia lintukoiria, halusin kuumeisesti liehuhännän saada jonkun puhtaan rodun risteyttämisen kautta. Paras liehutin löytyi kaikesta huolimatta salukilta, joten siihen sitten muokkailin Leijan sopimaan. Sinänsä olisin halunnut tuoda jotain harvinaisempaa ropehahmon rotua pintaan, salukisekoituksiahan löytyy melkoisesti.
Ileyan korvakorujen määrät pohjautuvat Yelenhan korviksiin, Celjene-teorian ollessa voimassa olin ajatellut nartun etsimään äitiään ja yrittäneen matkia tätä miekkaa ja koruja myöten. Nyt tuossa teoriassa ei ole enää mitään järkeä, Ileya kun ei ikimaailmassa matkisi halveksimiaan pikkusiskojaan, mutta minkäs teet. Suurta sattumaa!
Cobaea oli ensimmäinen puolikuulaiseni ja Mystical dragonin luomasta valmiista sisaruskahdeksikosta käyttöön otettu, eli hahmon nimi ja ulkonäkö ja luonteenpiirteitä menee Mysin piikkiin, peliuran taas loin minä. Toki aloin sitten hiljalleen miettiä, että olisi mukava kokeilla aivan omaa puolikuulaista ja tätä kautta Cobaean jälkeen sovin Mysin kanssa ottavani Vendetan pennun. Cobaean keltaisesta värityksestä olin tykännyt niin paljon, että halusin jälleen käyttää sitä ja vein värin käytön niinkin pitkälle, että koko hahmosta tuli keltainen. Lovrencen nimeksi oli aluksi harkinnassa mm. Amosa, eli narttua olin jälleen suunnittelemassa. Mieli kuitenkin vaihtui ja päätin että hitsi, nyt kyllä teen rehdisti uroksen. Niinpä tein. Nimen valitsin sointumaan kaunista veljensä Lucianon nimen kanssa, yhdessä Mysin kanssa pohdimme pitkään ja hartaasti kaksikon nimiä. Ulkoiset piirteet taas olivat lähes täydellistä isän ulkonäön hyväksikäyttöä, mutta Rubuksen kautta sain hyödynnettyä vuosien takaisen himoni harmaisiin silmiin.
Mato oli nopeasti suunniteltu läppä, jonka toteutuminen oli aluksi melko kaukaista ja epärealistisen tuntuista. Vaan onhan tässä nähty kaikenlaista ja loppujen lopuksi Herran voimat pystyvät olemaan rajattomat tällaisessa. Onhan Andriaanassa jo tuotu kuollut elämään ja annettu täydellisesti sopiva metallinen tassu menetetyn tilalle. Mato pääsi nöyräksi palvelijaksi löytäjälleen ja samalla edustaa SuurSuvun harvaisempia haaraumia. Ulkonäöllisesti yritin ottaa siihen mahdollisimman realistisesti suvuista värityksiä. Siitä tuli melkoinen... Asparaguksen, Deichan ja Kisyethin risteymä lopulta. No, on sillä sentään Ayrumin selkäsiima.Madon tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa, se on oman tiensä ryömijä ja toisten orja. Luultavasti Koethin perheen perustaminen ja Flenjen liikkeet tulevat vaikuttamaan sen elämään melkoisesti. Lisäksi se alkaa löytää omaa persoonallisuuttaan ja alkaa hakea itselleen parempaa kuvaa muiden silmissä.
Mato on ollut mukavan vajaa koiramainen elukka. Se ei turhia käytä ajatteluun aikaa vaan noudattaa luonnollisia vaistojaan ja halujaan. Eikä sen ulkonäkökään mikään yliluonnollisuus ole.
No, en usko että Vanesan tulossa on mitään yllättävää. Kisyethillä on yhä suunnaton kunnioitukseni ja Kisyethistä Andriaanaeloni tavallaan lähti toden teolla, kuten SuurSuku ja kaikki muukin. Koeth Musta taas on Kisyethin pentua puhtaimmillaan joten Vanesan kautta voin kokea saavani sitä jotain taas takaisin. Luonteeltaan ja ulkonäöltään Vanesa tosin on aivan eri planeetalta, mutta oman persoonansa hänestä haluankin enkä kaivella vanhoja luita haudoista. Silti Vanesa on paljon enemmän sitä Kisyethiä kuin yhtälailla Kisyethin pennunpennuksi nimettävissä oleva Mato. Nimi... en tiedä. Alunperin piti olla Amosa Musta (olen suunnitellut pentuani suunnilleen Ileyan ja Koethin saapumisesta vuodesta 2007), luppakorvainen narttu hurjannäköisen valjassysteemin kanssa. Nimen vaihdoin, koska Azallac alkoi jo A:lla ja minua keljuttaa jostain syystä suunnattomasti samalla alkukirjaimella alkavat hahmoni. V:tä olen aiemmin hyödyntänyt Viviethissä joten oli jo tarpeeksi pitkä aika sen viimeisestä käytöstä. Vanesa taas on vähän kuin Amosa. Vaikkakin lausun Vanesa --> Vaneesa ja Amosan ihan lyhyillä vokaaleilla. Vaneesa ei näyttänyt yhtä hyvältä kirjoitettuna joten toinen e pois. Nimeen ylipäätään saattoi tulla vaikutteita oman koirani siskolta Vanessalta.
Yelenhalla on pitkä tarina ennen Andriaanaa. Sen luominen tapahtui tiiviissä yhteydessä Mystical dragoniin, hänhän teki Serenhan samalla. Alkujaan Yelenha oli harmaavalkoinen koira, Yelenha Mustarasti. Kermaharjoista ei vielä ollut tietoakaan, ne tulivat vasta Pisto-roolipelissä lopetettuamme. Siellä siskokset olivat säälimättä tappaneet paikallisen lauman johtajan noustakseen itse valtaan ja pitivät melkoista hallintoa. Seuraavissa pelipaikoissa ei ehditty samanlaista tunnelmaa enää saamaan. Loin Yelenhalle uuden ulkomuodon entisen alettua tökkimään, samalla Mustarasti-nimi piti vaihtaa Verimerkkiin. Aleksandriassa Yelenha oli ensimmäistä kertaa erillään siskostaan, yksinäisenä ja lohduttomana. Se ei osannut sopeutua, mutta räppi kuitenkin huvittelukseen vihollislauman urokselta muun muassa silmät puhki. Itse en ollut oikein parhaassa vedossa Aleksandriassa, olen kaiketi luotu Andriaana-pelaajaksi enkä miksikään muuksi. Lopetin kiinnostuksen paikkaan täysin kuihduttua. Pidin kuitenkin Yelenhasta paljon, joten tuntui raskaalta jättää se pölyyntymään. Toinpa sitten senkin Andriaanaan, vaikka olin paljon vastahakoisempi kuin Yadan kanssa. Andriaanan pysyväisyys ja ympäristö tuntui sotivan täysin Yelenhan himoja vastaan. Tyynnytinkin hahmoa melkoisesti ja poistin sen tappamisenjanon, enpä ole koskaan oikein tykännyt massamurhaajahahmoista.
Paikka Djalan johdossa tuli yllätyksenä minulle, mutta sopipa Yelenhalle paremmin kuin hyvin ja sai jotain ideaa sen aikoja sitten luodulle olemukselle. Onneksi vielä Mys saatiin mukaan kuvioon, vaikka se lurjus vähän epäaktiivinen onkin.
Yelenha on ollut aina mainio veikkonen, vaikka toisinaan itseä hieman hävettää tuollainen itsestään täydellisyyttä luuleva diivailija. Sekin harmittaa että toin Andriaanaan kaksi Y-kauteni hahmoa, on masentavaa kun on monta samanalkuista nimeä itselle kasattuna yhyy. Mutta minkä teet kun molemmat piti pelastaa.
Tämän kommentaarion olemassaoloaikana kuolleista/poistuneista hahmoista samoja pienten lopunajan lisäysten kera;
Yadaneth on nykyisestä hahmokaartistani toiseksi vanhin, mutta samalla varmaan ajan myötä muuttumattomin. Yhä sillä on täysin samanlaiset keijukujeensa. Taikasauva vain tipahti pois matkasta ennen Andriaanaan tuloa ja nyt on neiti aikuistunut sen verran, että vakiintunut parisuhdekin onnistuu. En oikein tiedä mistä ihmeestä sain vaikutteita tällaiseen hahmoon. Yadaneth on kuitenkin kautta aikain ollut hellyyttävä höpsöttelijä, joka yhdistää elämässään mielikuvituksen ja todellisuuden niin, että pelaajanakaan ei osaa aina sanoa, onko neiti todella kaikkea mitä väittää vai ei. Kaikki kuitenkin voisi olla mahdollista.
Sinänsä on ollut paljon hauskaa ja paljon huonoa ihan oman keijumaailman keksimisessä. -06 olin itseni kanssa sopinut tietyistä keijusanoista ja esim. keijujohtajan nimestä, mutta tietenkin ajan myötä kaikki aina unohtui. Nyt keijujohtaja on ihan vain Äiti Keiju, se on sentään helppo muistaa.
Yadasta on irronnut yllättävän moneen kun ottaa huomioon sen pinttyneen hyvän tahdon viestittämisen. Viattomin silmin se vetelee sieniä ja kännikukkia ja tarjoilee vielä muillekin. Sen kanssa pelaaminen onnistuu seurassa kuin seurassa, vaivaton eläin. Olen iloinen, että toin Gekôn päätyttyä Yadan Andriaanaan, vaikka aluksi se tuntui melkoisen sopimattomalta ja typerältä.
Yadan uran loppu koitti kesällä 2010. Lopun syyt tulivatkin jo tässä tekstissä aikaisemmin ilmi. Yadaneth oli hahmonani huomattavan pitkään ja oikeastaan täysin muuttumattomana. Hommia olisi parantajalle taatusti riittänyt eteenpäinkin, mutta minusta on parempi lopettaa silloin kun ei ole vielä kaikkia mehuja nyhdetty irti, mutta aika kuivilla ollaan kuitenkin jo. Nähdäkseni Yadaneth eli hienon roolipeliuran ja olen iloinen, että toin kyseisen veikkosen Andriaanaan. Toisinkin olisi voinut käydä.
Njaa, kaikki olivat hommailemassa realistisemman suunnan susia ja juonimassa niille elämää. Toki siinä itsellekin susikuume iski, Azallachan ei mikään realistisin kaveri ole ja minulla oli jo mielessä melko selkeä ulkonäkösuuntaus mitä haluaisin. Sitten tajusin, että olisihan hahmokaartissa tilaa yhdelle tuollaiselle hieman randomimmallekin heitolle joten Pihka sai alkunsa. Ulkonäkö oli nopeasti luotu ja luonnetta mietitty, mutta nimen kanssa painin monta päivää. Halusin suomenkielisen sanan nimeä edustamaan ja alkukirjaimen, jota en olisi vielä yhdelläkään Andriaana-hahmollani käyttänyt. P oli siis yksi sellaisista. Kovimmin harkinnassa oli Haapa, Pihlaja ja niiden suuntaiset nimet. Ihan jännää oli pitkästä aikaa tehdä hahmoa ilman mitään 'sukukriteereitä'. Olen niin jumiutunut jo Andriaanan sisäisiin sukuverkostoihin. Tuli kuitenkin taas todettua miten hankalaa on pitää sukuverkostojen ulkopuolista hahmoa. Tarve iski hahmojen vähentämiselle ja kun juonet eivät ottaneet edetäkseen että olisin saanut sukuverkostohahmojani vähennetyksi, oli lähetettävä Pihka pois. Loppu ei kuitenkaan ole tämän neidin kohdalla sinetöity~
Omeletti on suoraan ja rehellisesti ilmaistuna Mystical dragonin Vendetalle luotu hahmo. Mys tarvitsi puolisoa/isää ja minä kun nyt olin pentuakin ottamassa, niin halusin kanssa pentujen saavan todellisen isän, eikä mitään täysin mielikuvituksessa heiluvaa sivu-ukkelia. Kriteereinä suunnitteluille oli kellertävä väri ja lähdin sen lisäksi etsimään puhdasrotuista koiraa. Ensimmäisenä suunnitelmissa voin kertoa olleen lihava labradorinnoutaja ja sille etenkin tuntui Omeletti-nimi sopivan. Sittemmin vaihtui faaraokoiraan, mutta kehitellyn nimen pidin yhä plus lisäsin nimeen vähän oheiskrääsää (Uljas).
Omeletilla en pelaile kuin tarpeellisia pelejä ja niiden takia roikotankin herraa hahmolistoilla, vaikka muuten pidän ulkopuolella hahmolistoistani.
Nyt kahden vuoden jälkeen pää lyö tyhjää kun yritän muistella miten Karmiini lähti liikkeelle. Mutta Karmiinin isäksi oli alun perin suunniteltu Flenje, äiti kyllä oli Redselig. Sitten, arvatenkin mesekeskustelujen ja vitsinheittojen jälkeen nousi Ister vaihtoehdoksi. Nyt jälkikäteen olen vaihdokseen tyytyväinen, Flenje sai säilyttää nuoruutensa. Ulkonäöstä tuli kunnon vanhempien piirteiden sekamelska, punaisen värin toin täysin uutuutena. Myös kiertyvä häntä poikkesi. Korut... tulivat.Nimestä saamme kaikki kiittää ja kumartaa Zizukaa.
Karmiini oli minulle melkoinen virkistys. Ikä ja sodat ja kaikki rasittaa tietyssä määrin Fealicya ja Redseligiltäkin kuihtui aito onni jo vuosia sitten, joten oli todella mahtavaa saada pelaukseen taas joku nuori ja hehkeä ilopilleri. Myös se on vapauttavaa, ettei Karmiinin kohtaloa tai tulevaisuutta ole sinetöity mihinkään, se saa olla täysin vapaa ikiteini.
Karmiinin poistin pelistä 2010 vuoden puolitienoilla isomman hahmovähennykseni ohessa. Neiti lähti juonellisesti seikkailemaan mantereella suuremmalla porukalla ihastuksensa Mikaelin ja veljensä Cafremin kanssa. Paluu on toistaiseksi hämärien utujen peitossa.
