Gaery, Djalan toinen alfa
Susi, harmaavalkoinen sinisilmä mustilla hiuksilla. Gaery kohosi kumman sattuman kautta laumansa Djalan alfaksi Niccin luovutettua alfanpaikkansa ja vietti onnellista elämää, seurustellen lyhyen aikaa laumansa varsin viehättävän neitosen, Foxy Ladyn kanssa. Kuusimetsikössä onnellisena päivänä tuli Garya vastaan saarella nykyisin varsin tunnettu koirasusi, Misery. Lyhyen tappelun jälkeen Gaery lensi alamäkeä pitkin holtittomasti ja halvaantui törmättyään kiveen. Misery sai täyden vapauden päättää mitä tekisi uhrilleen. Tämän suden kohtaloksi koitui vatsan avaaminen ja hidas, kivulias kuolema. Misery lähti ja halvaantunut uros jäi makaamaan onnettomana maahan. Paikalle saapui vielä Miseryn veli ja he keskustelivat lyhyesti, Gaery toivoi Hevioson vievän Foxylle sanaa kuolemastaan ja halusi Hevioson nimittävän Djalalle uuden alfan. Alfaksi nousikin sittemmin Foxy Lady.
Ensimmäinen hahmoni Andriaanasta, kuoli jo ennen syksyä 2005.
Vivieth, Kisyethin sisko
Vivieth oli varsin katkera otus Andriaanassa elonsa ajan, mutta löysi Heviososta hyvän ystävän ja musta uros olikin ainoita syitä miksei se itsemurhaa tehnyt. Befalaslainen naaras inhosi ja vihasi syvästi siskoaan Kisyethiä ja seurasi kireänä sivusta kuinka sisko sai pentuja ja menestyi lahkolaisena. Hevioso otti kasvatettavakseen Viviethin siskonpennun, jonka naaras ehtikin nähdä ennen kuolemaansa, joka sille koitui hiekkarannikoilla Miseryn muodossa. Vivieth ei halunnut mitään yhteistyötä sisarensa tuttavan kanssa, eikä halunnut palvella Herraa uhrauksenkaan muodossa vaan pakeni Miseryltä mereen ja hukkui, toivoen, että vielä joku päivä Misery, Kisyeth ja lahkolaiset tuhottaisiin saarelta.
Vivieth kuoli joulukuun 2005 alussa, viimeiset sanansa Miserylle osoittaen; "Kyllä minä tiedän että tältä saarelta löytyy vielä tarpeeksi väkeä lyömään sinut."
Deicha, Kisyethin äiti
Vanha, lempeämielinen naaras saapui Andriaanan rannikoille Viviethin kuolinhetkellä ja kivikoiden takaa seurasi tyttärensä kuolinnäytelmää. Uteliaana, mutta hivenen haikeana nousi äitimuori koirien valtaamalle saarelle tavaten porukkaa Nivyva mukaanlukien ja auttaen mm. kallioilta pudonnutta Veroniqueta. Koitti sitten päivä kun kohtasi vaalea djalalainen toisen tyttärensä, Kisyethin. Kisyethiä ei tapaaminen miellyttänyt ja äkkipikainen naaras tappoi äitinsä Herralle uhraten.
Deicha kuoli helmikuun 2006 lopuilla, viimeisinä sanoinaan "Älä, Kisyeth!"
Asparagus, pieni ja kurja lahkolainen
Nuori glenninarttu saapui Andriaanaan ja viihtyi alussa varsin hyvin, kunnes törmäsi Kisyethiin. Musta naaras pakotti Asparaguksen Herran joukkoihin, mikä ei sopinut töppöjalan omiin kuvioihin. Asparagus vastusti lahkoa koko elämänsä, minkä takia sen mieli sekoittui lopullisesti. Herran pakottamana se uhrasi Ginkon ja sai Melanyn astelemaan saarelle. Eipä kulunut tuon jälkeen enää kauaa kun Veronique ja myöhemmin Chade sokeuttivat kokonaan nartun, jonka jälkeen glenni halusi vain kuolla. Sen oma ystävä Tazla lopulta Parsan tappoi ja hautasi kylään.
Asparagus kuoli elokuun 2006 alkupuolella. Viimeiset sanat; "Tazla, hei-hei"
Jacta, Fetan ja Kheironin pentu
Koira syntyi Andriaanassa Kheironin raiskattua Fealicyn ja jo nuorena Redseligin kannustuksella matkasi saarelta mantereella maailmaa näkemään. Siellä se hengaili ja jätti useammankin pentueen epäilemättä jäljelle palatessaan takaisin synnyinseuduille. Oman veljensä Fereqhin kautta liittyi Jacta lahkoon ja vietti Herran palvelijana jonkin aikaa, saaden tyylikkään puolikasvoituksenkin. Kuolemansa pitkäturkki kohtasi nukuttuaan kylän talossa havahtumatta edes kun tuli syttyi talon terassilla. Melany yritti vielä pelastaa urosta, mutta paetessaan palavasta talosta romahti terassin lattia Jactan alla ja se jäi jumiin liekkimereen kuollen pentuajan talonsa mukana.
Jacta kuoli syyskuun 2006 puolivälin jälkeen. Viimeiset sanat olivat Melanylle; "Uhraa minut."
Kisyeth, Andriaanan ensimmäinen käännytetty
Naaras, jonka moni tietää yhäkin ja joka on jättänyt jälkeensä varsin suuren sukuhaaran. Kisyeth tapasi heti ensimmäisenä saarella Miseryn, uroksen joka uskoi Herraan ja varsin vaivatta sai käännytettyä ystävällismielisen naaraan mukaan. Puolisusi vietti sen jälkeen monesti aikaa Miseryn kanssa ja he käännyttivät koiraeläimiä Herran palvelijoiksi vaikka väkivalloinkin. Lahko alkoi syntyä ja sen maine levitä. Sattuipa Kissy kuitenkin tapaamaan susiuroksen nimeltään Paw ja flirttaileva Veritassu saikin käännytettyä lahkolaisnaaraan sydämen puolelleen. Samalla loppuivat Miseryn ja Kisyethin tapaamiset. Kisyeth ja Paw saivat pentuja; Ayrum, Black Wish, Nivyva, Sir Noróar de Madeline. Nivyva poistui joukosta nopeasti, mutta loput pennut kaksikko kasvatti kelpo koiraeläimiksi.
Kisyeth ja Pawkin alkoivat elää erillään, mutta rakkaus ei koskaan heidän väliltään lähtenyt. He saivat yhdessä kuulta Heviosolta Nivyvan selvinneen ja siitä päivästä alkoi Kissy etsiä pentuaan. Elellessään se kääntelikin monia lahkolaisia ja tapettujakin tuli; Deicha, Dakima. Elferana-myrkyttäjän kanssa Kisyethillä oli heti kylmät välit etenkin kun kettu käytti myrkkyjään Kissyyn. Seuraavalla tapaamisella ahdisti naaras ketun luolastossa umpikujaan ja katsoi kuinka Elferana tappoi itsensä.
Vähän aikaa tapaamisen jälkeen tapasi Kisyeth vaihteeksi Nivyvan, tällä kertaa täysissä voimissa ja sivalsi arpia tyttärelleen. Eipä osannut rouva odottaa petturin hankkineen Elferanalta nopean koulutuksen ja myrkkyjä. Nivyva vältti kuoleman piikin avulla ja pakeni tietämättä mitä aiheutti todellisuudessa äidilleen. Kisyeth sai sydänsairauden ja tauti alkoi hiljalleen heikentää muutenkin vanhenevaa puolisutta. Kisyeth löysi kuolleen Ayrumin ja antoi tuon pannan tyttärentyttärelleen Tringalle.
Lopulta sydänsairaus nujersi koirasuden ja se kuoli havumetsän keskellä Black Wishin ja Pawin vierellä.
Kisyeth kuoli lokakuun 2006 puolivälissä. Viimeiset sanansa hältä; "Sille ei mahda enää mitään. Harmi, ettemme ehtineet enää nähdä kun olin vielä paremmassa kunnossa. Ikävä jättää sinut... näin, rakkaani. Paw... Blaccy... Hyvästi."
Utahy, Dewn ja Rhandon pentu
Utahy oli vahvaluonteinen pentu, mutta todella huonotuurinen jos asian niin ilmaisisi. Raven ajoi pojan veitsensä kanssa nurkkaan ja Utahy elämänjanoisena pentuna valitsi ennemmin Lahkon kuin uhrin paikan. Uros kasvoi ja alkoi löytää 'hyviä' puolia Lahkosta, hyväksyä Herran elämäänsä. Puolikuulainen Bellis tällä kertaa ladossa onnistui uroksen ajamaan nurkkaan ja nuori uros pääsi jälleen jatkamaan elämäänsä uuden koko loppuelämään vaikuttavan muutoksen kera. Ensi kerralla meni vapaus, nyt menivät silmät. Sokea Utahy sai tukea Yadanethista ja riisti Babylonin pentuajan ihastuksen itselleen. Nämä olivat pari, Utahy sulattaen ikuisessa pimeydessään koirakeijukaisen vierelleen. Uros sai loppunsa Babylonin hampaissa Afuelin sodassa.
Nivyva, Kisyethin ja Pawin pentu
Nivyva on ollut omalla tavallaan Andriaanan historian himoituin nimi. Koko lahkolaissuku vannoi tappavansa kristinuskoisen häpeätahran suvustaan, mutta Nivyva aina vain porskutti tappaen siinä ohimennen äitinsä ja siskonsa ja johtaen taitavasti Befalaksen laumaa Hevioson jäljessä. Lopulta kävi Nivyva myrskyisellä niityllä raivokkaan tapaamisen siskonsa Noroarin kanssa ja sen päätteeksi kumpikin lyyhistyi märkään nurmeen lopullisesti.
Nivyvan sivut
Cobaea, puolikuulainen
Cobaea oli yksi Andriaanan ensimmäisen sukupolven puolikuulaisista, Veriquen sisko. Hyvin äkkipikainen ja totinen narttu, joka kahmikin Andriaanassa eläessään kunnioitettavan määrän sotamuistoja. Sisartensa keskuudessa Cobaea kulki lempinimellä Viirusilmä johtuen koiralle epätavallisen vinoista ja viiruista silmistään.
Cobaea rakastui ederelaiseen suteen Raukoon ja he perustivat perheen saaden suuren, seitsemänpentuisen, pesueen. Kauaa ei kulunut pentujen itsenäistymisestä, kun Cobaea taisteli kohtalokkaasti suolla Isteriä vastaan.
Redselig, Karmiinin äiti
Redselig oli saarelle tullessaan erittäin iloinen ja räiskyvä persoona, sekä hyvin carmishenkinen. Se ajoi nartun kuitenkin varsin pian myös alkoholiin kiinni. Erään kerran humalassa ollessaan tapasi Redi Misery Mustan ja joutui huijatuksi Lahkoon mukaan. Alkuaikansa koira häpesi lahkolaisuuttaan ja piilotti sen parhaansa mukaan myös tyttöystävältään Kadmiumilta. Narttujen suhde katkesi Redseligin lopulta tapettua itse Kadmiumin. Sen itsensäkin yllättäneeseen ratkaisuun koira päätyi huomattuaan olevansa kykenemätön elämään kaksoiselämää ja lisäksi tajuttuaan olevansa raskaana Ister-nimiselle urokselle.
Kadmiumin kuoleman jälkeen inkkarineidin elämä valui täysin alamäkeen. Hän synnytti liudan pentuja, mutta tappoi ja hukkasi niitä niin, että jäljellä oli sillä itselllään loppujen lopuksi yksi ainokainen, Karmiini. Karmiininkin koira hylkäsi nopeasti.
Redselig työskenteli lyhyen hetken Tartaroksen nimiin Hjéresatissa, mutta alkoholiongelmat ja masennus veivät nartun aina kuolinpisteeseen asti.
Dasein, Nivyvan poika
Dasein kasvoi kristinuskoiseksi pennuksi, ollen samalla Befalasin alfan jälkeläisenä kasvatettu mahdollista johtajanuraakin varten. Dasein oli hyväkäytöksinen ja kuuliainen, mutta varsin sinisilmäinen uros. Jo nuorena se huijattiin suhteeseen lahkolaisserkkunsa Ravenin kanssa. Dasein oli rakastunut kunnolla ollen täysin sokea Ravenin puolella vallitsevaan juonittelevaan tunteettomuuten. Raven hylkäsi uroksen tultuaan tiineeksi ja synnytti Daseinin tietämättä Flenjen.
Raven saapui myöhemmin taistelemaan Daseinin kanssa ja hätääntynyt uros koetti paeta uhratuksi tulemista hukuttautumalla itse. Sen hukuttautuminen sinänsä epäonnistui, sillä uros nousi elävänä pintaan rannalla olleen yleisön jo lähtiessä. Dasein ei kuitenkaan uskaltanut enää elää Andriaanassa, vaan henkeään toistamiseen uhmaten lähti halkomaan merta. Mantereelle se pääsikin ja siellä kypsyttyään palasi takaisin saarelle, tällä kertaa täynnä vihaa Ravenia kohtaan.
Flenje oli tällä kertaa Daseinia vastassa ja Isterin runnoessa samalla uroksen tassut lupautui Dasein testamenttaamaan sielunsa Herran omaisuudeksi. Tapaamisen jälkeen Dasein menetti elämäntoivonsa. Toiminta palasi uroksen elämään sen tavattua jälleen Ravenin. Tilanne ei sujunut Dasin aiempien suunnitelmien mukaan, sillä se rynnistikin pelastamaan Djalan alfakaksikon elävältä puolisyömää ex-puolisoaan. Dasein sitoutui huolehtimaan rammasta naaraasta. Kumpikin oli hylännyt Herransa ja tulivat täten sukunsa tuomitsemiksi ja lopulta Goluben&Flenjen tappamiksi.
Yadaneth, keiju
Yadaneth oli Andriaanaan rantautuessaan vielä lähes pennun mitoissa. Se oli kuitenkin alusta saakka kuin kotonaan, koska ajatteli saarelle saapumista aivan tietynlaisena kohtalona. Narttu näet kertoi olevansa keiju, jonka Äiti Keiju on lähettänyt maailmalle ja juuri Andriaanaan tekemään tehtäväänsä maailmanparannuksen merkeissä. Yadaneth nimittikin itseään parantajakeijuksi ja toimi pitkälti sen nimikkeen mukaisesti.
Afuelin sodasta Yadaneth löysi elämänsä rakkauden, pahoin haavoittuneen Piklon, joka toipumisensa jälkeen alkoi viettää sujuvaa yhteiseloa neidin kanssa.
Yrteistä ja ties mistä kasvista sekä sienistä koostuva ruokavalio vaati kuitenkin veronsa. Yadaneth ei ehtinyt koirien kunniakkaaseen keski-ikäänkään kun sen ruumis alkoi jo heikentyä ja oireilla. Pitkän kärsimyksen ja sitä seuranneen kuolemankin hetkellä Yadaneth kuitenkin luotti Äiti Keijuunsa, uskoen vakaasti kokevansa vain rangaistusta sivuteille lipsuneesta elämäntehtävästään ja olevansa palaamassa sinne keijumaailmaan mistä oli alunperin tullutkin.
